3/2020

Tummien pilvien taivas

jos olisit

kertoisin viimeinkin mitä hiljaisuus minulle antoi

miten oli silloin tummien pilvieni taivas 

miksi yksi kuolee pois ja

toinen jää suruun

jos lähtisit

kertoisin miten iäisyyteen jääpi kangastus 

tyhjä talo tyhjälle tielle

muansa myynyt surusilmä

multaan kasvava vehreä nurmi

9.3.2020

2 / 2020

Yhteen kuroutuvat sisuselimet, sydämet, haiman rippeet
verisuonet siniset,
apexit,
suhahtelevat kaulan suonet
cordikseni shh
postuumit kardiologiset elävöitymiset,

vihojen jälkeiset exitukset

synkronoituvat happisaturaatiot

hengitys hengityksestä
rakkaus, pyytteetön amygdalani rakkaus

pyytäen manus l. sin.,
pyytäen cor et al.,

käsi kädestä
sydän sydämestä,

vierelläin oisit ain

1/2020

Mua musta kamara
joutseniin ei satu,

kun nuo pilvettömät mielet
yhteen jälleen halajavat;

elä ole surumielin
Muan synkkä lapsonen,

joutsen se kaikkein salaisin
silmies alle tuhoutuu ja

Mua tuo musta kamara
mieleesi koht unohtuu

6/2019

olemme olleet hetken
olkaamme vielä iäisyys

niin täynnä rakkahutta nuo
onnen kuroutuneet palaset

kun katson pimeyttä
olet vielä tässä

minun ei tarvitse mennä
minun ei tarvitse,

syömmein vierelles pakahtuu,

olkaamme vielä iäisyys

5/2019

kaikki tulee tuskasta
vapautuu hullun lailla

katsellessamme sitä täyttä tyhjyyttä
vain hulmuamme ohitse

sydämet ovat puolillaan
verettöminä
verisinä laatikkoina

aorttani pumppaa sulle beibi
kuvitat mun tuskaa

anna kätesi levätä kädelläni
ja halo minut auki

puut havisee ja minä jään
suljetuksi

4/2019

ollapa se jonka vuoksi
myisi muansa
repisi verisuonet
asettelisi ne sievään rytmiin
valuttaisi kattilat tulvimaan
ammollansa huutelisi pimeänkin kesken
kuuhun kurkottaisi
karkeloisi muuten vain
kaiholla kotia muistelisi
siveltäisi pienetkin muistot mentyäni
kertoisi hän on sellainen hän
kenties kosketuksen sallisi
tuhkaksi leijailisi jos ei
antaisi onnellinen olla
unille antautuisi
kutsuisi luokseen hei sinä
vieressä tahtoisi olla
tahtoisi olla
kylkiluita tahaton rusentaisi
palasiani lattioilta keräilisi
ommellen yhteen hymisten
asettelisi niitä sievästi
ei yksinäiseksi antaisi luulla

3/2019

elo ja silmät tummuneina

tummempina tummumistaan

eikä lopu koskaan tämä, sanot.
katseessasi outo tyyli
siinä vieressäni kun olet,

piirrät minua kuin tyhjää seinää
sitä jota tuijotetaan niin kauan kunnes silmiin sattuu

niin kauan kunnes ruumis muatuu,
ja ne elon tummat muistelmat haihtuvat kuin kukkasina

elokuun hallaan